Edellinen vuosi päättyi kuumeilulla ja niin alkoi uusi vuosikin, joka päivä oli lämpöä joka nousi aina iltaa kohti ja oli dialyysipäivisin korkeammalla. Jouduin tammikuun alkupuolella sairaalaan ja tutkittiin, miksi kuumeilen. Olin sairaalassa  vajaat pari viikkoa ja kävin sieltä käsin koulussa tunneilla ja viikonlopun välillä olin kotona. Kuumeiluun ei löytynyt mitään syytä, jonkun lääkärin kommentti siihen oli että lopeta sen mittaaminen niin kyllä se siitä. Niin tein, tai mittailin vain joskus ja elämä  ja kuumeilu jatkui. Niin, löytyi kyllä sappikivet mutta tuskin kuumeilu niistä johtui, tiesin vaan että leikkaus on jossakin vaiheessa taas edessä.

Muutin uuteen dialyysipaikkaan, Helsingin keskustassa olevaan Souran dialyysiasemalle tammikuun 25. päivä. Munuaisliitto oli saanut lahjoituksena asunnon josta tehtiin dialyysiasema omatoimisille potilaille ja lahjoittajan nimi jäi elämään paikan nimessä. Paikka on hieno, nykyisinkin käytössä kuten Malminkartanonkin dialyysiasema. Sourassa olin myös ensimmäisiä potilaita ja viihdyin siellä hyvin alusta saakka kuten olin viihtynyt Kartanossakin. Molemmat dialyysipaikat on nykyisin Husin paikkoja, ei enää Munuaisliiton tai yhdistyksen omistuksessa.  Sourassa oli silloin, vuonna 1989 kaksi sairaanhoitajaa töissä ja sinne pääsi myös niitä potilaita hoitoon jotka eivät jostakin syystä itse pistäneet. Matkani dialyysiin lyheni ja usein, varsinkin kesällä, kävelin dialyysistä Espanpuistoon istumaan ja nauttimaan kesästä tai kävin torilla tai kaupoissa kotimatkalla.

Mummini kuoli tammikuussa ja matkustin hautajaisiin helmikuun alussa muun perheen kanssa. Tuona vuonna kuoli myös moni dialyysituttu ja -ystävä.

Maaliskuun puolivälissä nousi taas kuume korkeammaksi ja jouduin sairaalaan. Olin osastolla viikon ja tutkittiin kaikki mahdolliset mikä kuumetta nostaa. Sain antibioottikuurin ja pääsin kotiin. Myöhemmin tutkittiin vatsaa paremmin jos sieltä jotain löytyisi ja kävin monissa eri tutkimuksissa letkuja nielemässä ja muuta vastaavaa. Mitään erikoista ei kuitenkaan löydetty.

Kesäkuun alkupuolella kävin Maarianhaminassa viikonloppu-matkalla ja 7-vuotias kummityttöni oli mukana. Matka oli Munuaisliiton järjestämä ja kiersimme bussilla katselemassa nähtävyyksiä ja tutustumassa saariin. Mökillä olin viikon verran ja dialyysit kävin hoitamassa tuttuun tapaan Savonlinnassa.  Kesä-heinäkuun vaihteessa kävin ystävän kanssa Tallinnassa viettämässä yhden viikonlopun. Viro oli vielä silloin Neuvostoliittoa, oli mielenkiintoinen matka, ensimmäinen käyntini tuossa maassa. Heinäkuussa olin vielä pari viikkoa mökillä.  Helsingissäkin kesä on mukavaa ja niin Pihlajasaari kuin Suomenlinnakin tulivat tutuiksi kun olin usein  niissä uimassa ja auringosta nauttimassa dialyysien välipäivinä.

Syksyllä aloin taas opiskelut mutta nyt eri iltalukiossa. Vaihdoin toiseen kouluun kun kuulin, että siellä alkaa tunnit jo aikaisemmin päivällä ja menin tunneilta suoraan dialyysiin. Välipäivisin olin illemmalla koulussa.

Kun nyt jälkeenpäin katson kalenterin merkintöjä niin tuo vuosi on ollut dialyysejä ja opiskelua, tein myös hieman töitä samassa firmassa missä olin aikaisemminkin ollut. Siellä autoin toimistossa ja piirtelin ja suunnittelin joitakin esitteitä ja vastaavia, frankkerasin ja kirjoittelin joitakin juttuja. Hoidin myös paljon veljeni poikia ja tapailin ystäviä. Jossakin vaiheessa olin joka viikko leffassa, konsertissa tai taidenäyttelyssä. Elämä oli aika menevää ja mukavaa. Seuraava vuosi muuttikin sitten kaiken, taas kerran.

jatkuu...