Anteeksi pitkä tauko. Elämässä oli niin paljon muuta kevään aikana että oli pakko pitää pientä breikkiä niin jaksoin paremmin tehdä pakolliset tehtäväni. Jatkan tänään jotain ja jatkossa yritän kirjoittaa taas vähän useammin.

Vuosi 1995 alkoi vähän huonoissa merkeissä. Olin paljon kipeänä aivan alkuvuodesta. Kalenterissa lukee usean päivän kohdalla, tosi kipeä olo, joka paikka särkee yms. Jouduin peruuttamaan sovittuja tapaamisia ja menoja ja nukuin paljon. Dialyysissä kävin entiseen tapaan ja pidin tunteja terveydenhoito-oppilaitoksissa. Sairaanhoitajaopiskelijat kävivät aika usein myös tutustumassa dialyysiin ja katsoivat hoidon aloituksen ja kerroin heille siinä enemmänkin dialyyseistä ja munuaispotilaan elämästä. Aloitin taas tammikuussa espanjantunnit kerran viikossa.

Käsissäni pienikin naarmu tulehtui ja haavoista tuli syviä, makuuhaavan tyylisiä ja näköisiä kipupesäkkeitä. Söin antibioottia koko ajan kun käsissä oli noita tuskastuttavan kipeitä paikkoja. Vähitellen kevättä kohti mennessä haavat alkoivat hitaasti parantua.

Helmikuussa kolme opiskelijaa tekivät jonkun tutkimuksen dialyyyseistä ja olin siinä mukana esimerkkinä. Kävin pitämässä heille yhden iltapäivän koululla ja opiskelijat haastattelivat minua muutaman kerran dialyysissä mukana ollen ja tavattiin kerran kaupungillakin. Töitä tein myös silloin tällöin vanhassa työpaikassani, piirsin, postitin ja vastailin puhelimeen yms.

Talvi meni aika normaalisti.Kävin leffassa, konserteissa, vietin aikaa ystävien, kummilasten ja poikaystävän kanssa, kävin dialyysissä ja tein vähän töitä ja opiskelin espanjaa.  Keväällä, toukokuun alussa lensin Tukholman kautta Hampuriin ystävieni
 luokse vierailulle. Olin matkalla vajaat kaksi  viikkoa ja sinä aikana olin neljä kertaa dialyysissä Hampurissa. Yhden päivän vietimme niin, että menimme retkelle entisen itä-Saksan puolelle Potsdamiin ja olimme siellä päivän tutustuen nähtävyyksiin ja paikkaan. Dialyysiin kuljin ensin bussilla, vaihdoin siitä junaan ja noin puolen tunnin päästä toiseen junaan ja loppumatkan menin taksilla dialyysiasemalle.  Samassa kaupungissa olin kuitenkin koko ajan. Ystäväni kuljettivat minua kaupungilla ja näyttivät paikkoja Hampurissa ja vähän ympäristössäkin mutta liikuin myös yksin ja kävin ostoksilla ja kiertelemässä mielenkiintoisia paikkoja. Suomeen takaisin matkustin Kööpenhaminan kautta, siellä oli koneenvaihto. Yritiin Köpiksessä soittaa yhdelle sikäläiselle ystävälle kun oli monta tuntia odotusaikaa mutta en saanut häntä kiinni. Kirja oli mukana kuten tavallista niin aika kului nopeasti. Hampuriin mennessä vaihdoin konetta Tukholmassa ja sielläkin jouduin odottamaan. Joku mies tuli juttelemaan ja keskustelimme englanniksi aika pitkään, kunnes hän kysyi olenko italialainen. Kerroin olevani Suomesta ja olikin hauska ylltys, että hänkin oli suomalainen, vaihdettiin kieli ihan kotimaiseen. Kävimme kahvilla ja jatkoimme matkaa jutellen Hampuriin saakka. Myöhemminkin Suomessa tapasimme ja pidimme yhteyttä vuosia.

Kesäkuun lopussa olin tuttuun tapaan mökillä noin puolitoista viikkoa. Tällä kertaa mukana oli kaksi veljenpoikaani ja mummi oli jo valmiiksi mökillä kun menimme sinne. Dialyysit hoituivat Savonlinnassa ja menivät ihan hyvin. Pistospaikkani tulehtuivat, liiasta uimisestako? ja sain siihen vahvan antibioottikuurin.

Kesän aikana juhlittiinkin. Olimme yhden ystäväpariskunnan häissä kesäkuussa ja elokuussa oli kummipoikani rippijuhlat. Helsingin kesää vietin dialyysien välipäivisin kiertelemällä Pihlajasaaressa, Suomenlinnassa ja Seurasaaressa. Kaikissa noissa kävimme uimassa ja aurinkoa ottamassa, kävelemässä ja retkeilemässä. Ystäväni Hampurista oli muutaman päivän luonani kesällä ja yksi ystävä tuli Tampereelta päin ja oli myös jonkin aikaa meillä. Ystävien kanssa liikuimme kaupungilla ja kävimme konserteissa ja leffassa, nautimme kaupungin kauniista kesästä.

Elokuuun lopussa menin yöjunalla ystäväni luokse Iisalmeen. Olin siellä viikonlopun ja maanantaina meniin Kuopioon dialyysiin. Kummityttöni vanhemmat hakivat minut luokseen ja olin siellä vielä yhden yön ja seuraavana päivänä palasin junalla kotiin.

Syyskuussa aloitin taas opiskelut. Tällä kertaa ajattelin suorittaa puuttuvat lukion kurssit ja saada vihdoinkin ne opinnot päätökseen. Vaihdoin myös koulua, taas kerran. Opiskelut tuntuivatkin kiinnostavilta ja suoritin aika paljon kursseja syksyn aikana.

Vasen käteni oli ollut kipeä jo vuosia pekalon tyvestä ja ranteesta. Jouduin nukkumaan niin, että käsi oli ylöspäin, muuten kipu oli todella kova. Kättä tutkittiin ja kun syy kipuihin löydettin, jouduin leikkaukseen syksyllä, marraskuun 3. päivä. Olin pyytänyt leikkauksen sellaiseksi päiväksi ettei minun tarvitsisi olla koulusta poissa. Leikkauksessa käsi puudutettiin kainalosta ja jännettä puhdistettiin ja osittain katkaistiin. Kipu jäikin siihen pöydälle. Pääsin samana iltana kotiin muutaman tunnin osastolla olon jälkeen ja seuraavana päivänä oli perjantaina väliin jäänyt dialyysi.

Juuri ennen joulua kävimme poikaystävän kanssa päivän risteilyllä. Laivafirma tarjosi melkein ilmaiseksi matkoja missä oli kunnon jouluateria laivalla ja kävimme Tallinnan edessä kääntymässä. Laivalla on sinänsä tylsää mutta päivä meni nopeasti kun suurimman osan ajasta istuimme ruokapöydässä missä oli pöytiintarjoilu ja kunnon ruuat. Jotain tuliaisiakin laivalta lähti mukaan.

Viimeinen merkintä vuoden 1995 kalenterissa on: Oikein hyvää, ei, vaan parempaa uutta vuotta!

Minä uskallan kulkea sumussa.
En halua jäädä paikoilleni vain siksi
että pelkään tuntematonta.

Vaarallisempaa on
virheiden tekemisen pelossa
jäädä odottamaan
kunnes kaikki kirkastuu
ja pelkän odottelemisen turruttamana
menettää kykynsä uskaltaa.
Pysähtyneessä tilassa pysähtyy myös
kaikki kasvu.

Minä en halua odottaa elämäni ohi.

             Ulrich Schaffer

jatkuu...