Saarenmaan matkan jälkeen olin vielä pitkään yskäinen ja flunssainen. Olin luvannut hoitaa yhden koulukaverin kissoja hänen lomamatkansa aikana ja kävin päivittäin kissojen luona antamassa niille sapuskaa ja juotavaa, tosin en nähnyt kissoja kertaakaan, niin hyvin ne osasivat piiloutua. Kävimme kesän aikana katsomassa paria isompaa asuntoa mutta kumpikaan ei ollut meille sopiva tai ei ollut ihan sellainen mihin olisimme ihastuneet.

Kesäkuussa ennen juhannusta kävin Ihotaudeilla missä laseroitiin muutamia luomia kaulaltani ja rinnasta. Jatkohoitona sain kehotuksen välttää aurinkoa muutaman päivän. Se harmitti, oli juuri oikein kauniit kesäiset hellesäät. Toki loppukesän nautin taas auringosta ihan normaalisti ja kävin usein uimassa ja auringossa istuskelemassa ja kävelemässä Seurasaaressa.

Varasimme kesäkuussa Prahan matkan ja sinne lensimme heinäkuun loppupuolella viikon lomalle. Matka onnistui yli odotusten ja pidimme molemmat Prahan tunnelmallisesta vanhasta kaupugista ja seikkailimme metrolla ja ratikalla ympäri kaupunkia. Näimme paljon taidetta, kävimme konserteissa ja kuljimme vaan pitkin katuja katsellen ja ihmetellen. Kaarlen sillalle palasimme päivittäin vain haistelemaan sitä ainutlaatuista tunnelmaa mikä siellä vallitsee. Kävelimme paljon ja jalkani kipeytyivät polvista ja nilkoista. Tajusin osteonekroosin leviävän nyt myös niihin niveliin vaikka lonkat olivat keinonivelten takia kunnossa. Olin myös ostanut ennen matkaa uudet sandaalit millä oli kyllä hyvä kävellä mutta remmit hankasivat jalkani verille kun kävelimme paljon. Meillä on yksi kuva missä seison jossakin tienhaarassa kartta kädessä ja molemmissa jaloissa on sandaalien remmien alla muutama paperineneliina hiertämistä helpottamassa. Oli pakko kävellä kun oli niin paljon mielenkiintoista katsomista.

Elokuun alukupuolella alkoi jo abikurssit ja aloitin opiskelut. Elokuussa Saksassa asuva ystäväni oli meillä pari päivää lastensa kanssa ja myös yksi muualla asuva ystävä kävi muutaman päivän visiitillä. Lueskelin ja kävin abikursseja, niitä, kokeita ja esseen tekemistä kesti syyskuuhun saakka ja kirjoitukset alkoivat syyskuun 9. päivä. Ennen varsinaisia kirjoituksia olimme harjoitelleet tekemällä muutamia prelejä ja ne olivat minulla menneet aika hyvin, menin levollisin mielin kirjoituksiin. Kirjoitusten aikaan olin flunssassa mutta kävin silti kirjoittamassa sovitun mukaan ja olin onnellinen kun ne vihdoinkin oli ohi.

En ole muistanut ollenkaan mistä kirjoitin YO-aineet mutta nyt huomaan kalenterista, että ekan aineen kirjoitin vertaillen jotain vanhoja aapisen kuvia. Toisen aineen kirjoitin Jeesuksen elämästä. Muistan, että molempien kohdalla ensimmäinen ajatus oli ettei täällä ole yhtään mielenkiintoista, heti kirjoittamaan houkuttelevaa aihetta. Jostakin oli kuitenkin kirjoitettava ja hyvin ne onneksi läpi menivät. Kirjoitin myös reaalin ja ruotsin ja molemmat lähtivät ihan siedettävillä arvosanoilla.

Lokakuun alussa olimme jakamassa jossakin tapahtumassa elinluovutuskortteja ja ilmapalloja isossa kauppakeskuksessa koko päivän. Illalla olin niin kipeä että tuskin pystyin kävelemään, jalat olivat kuin tulessa. Tajusin, että eipä minusta ole enää seisoma- eikä kävelytyöhön. Seuraavan yön voin pahoin ja oksensin kuten seuraavan päivänkin. Kuitenkin kuun lopussa olin taas messukeskuksessa jakamassa elinluovutuskortteja. Tällä kertaa siellä ei sentään mennyt koko päivää ja olo sen työrupeaman jälkeen oli ihan siedettävä.

Ostin lankoja ja neuloin parille kummipojalle villapaidan syksyn aikana. Tein myös joitakin päiviä töitä samassa firmassa missä olin jo vuosia ollut töissä tarvittaessa, sekin oli hauskaa vaihtelua. Muutaman kerran syksyn aikana kävin myös pitämässä tunteja Stadiassa ja lääkiksessä opiskelijoille.

Marraskuussa sain YO-kirjoitusten tulokset ja olin ihan tarpeeksi tyytyväinen. Ilmottauduin kirjoittamaan keväällä englannin ja huokasin helpotuksesta, kohta tämä on ohi.

Monet lääkärit puhuivat, että elinsiirron jälkeen ihminen tulee täysin kuntoon ja elämä palaa entiselleen. Tunsin kuitenkin olevani koko ajan jotenkin vajaakuntoinen, en ollut täysin kunnossa ja terve. Aina oli jotain vaivaa jossakin, jalat olivat kipeät ja kipeytyivät hyvin pienestä liikkumisesta ja minua ahdisti pienikin ponnistus. Yritin kuitenkin elää ja olla ja menin koko ajan sen verran kun jaksoin. Kalenterissa on kuitenkin paljon merkintöjä kivuista ja ahdistuksesta. En varmaan ole niistä kuitenkaan vielä tuossa vaiheessa kovin paljon puhunut lääkäreille, ehkä joskus vaan ohimennen maininnut asiasta.

jatkuu...