En etsinnöistä huolimatta löydä vuoden 1986 kalenteria mistään, joten hyppään suoraan seuraavaan vuoteen. Todennäköisesti edellinen vuosi on jatkunut samalla tyylillä kuin sitä edellinen, dialyysit jatkuivat Malminkartanossa ja kunto oli suhteellisen hyvä. Vuonna1986 teimme filmin dialyysistä ja se nauhoitettiin dialyysiasemallamme. Seuraavan vuoden tammikuussa oli kovat pakkaset ja olimme tuottajan ja ohjaajan kutsumina filmin ensi-illassa. Saatiin kiitosta kun "näyttelimme", luonnollisesti, kai me vaan olimme normaalisti dialyysipotilaita. Oli hauska olla mukana filmiryhmässä ja tehdä leffaa.

Tammikuussa hankkiuduin töihin M-tietokeskukselle. Teimme liikennelaskentaa junissa, busseissa ja ratikoissa. Nyt luen ihmeissäni kalenterista kun olen ollut laskemassa liikennettä ja tarkastamassa ihmisten liput seutulinjojen busseissa aina dialyysien välipäivinä. Aloitin työt yleensä aikaisin aamulla ja kävin välillä muutaman tunnin kotona tai jossakin matkan varrella syömässä ja istumassa mihin olin jäänyt ja iltapäivällä tai illalla taas laskin muutaman tunnin bussissa. Muistan kyllä, että noita hommia tein muutamana vuonna mutta tuosta alusta en muistanut missä kaikkialla kävin. Olin myös yhdessä toimistossa silloin tällöin töissä auttamassa postituksissa ja piirsin heille jotain esitteitä yms. Silloin tällöin hoidin myös veljieni poikia. Maaliskuussa sain yhden uuden hoidettavan, ihanan pikkuisen veljenpojan. Meidän suvussa kun on vain yksi tyttö, kaikki muut on poikia. :o) Keväällä tein vähän myös haastatteluja M-tietokeskukselle mutta se ei ollut minun työtäni joten sen jätin aika pian.

Maalis-huhtikuun vaihteessa olin viikon Haikonkartanossa Munuaisliiton kurssilla. Kun olin palannut sieltä kotiin, on kalenterissa merkintä, että illalla olin Finlandiatalolla 20-vuotiskonsertissa mutta ei ole kirjoitettu mikä konsertti se oli. Leffa- ja konserttikäynnit jatkuivat ja luonani kävi paljon ystäviä. Pelasimme usein porukalla Triavial Pursuit-peliä, varmaan kaikki muistavat sen noilta ajoilta. Isolla jengillä kävimme myös usein syömässä jossakin hyvässä paikassa ja ihmeekseni luen, että olen itsekin tuohon aikaan tehnyt usein ruokaa.

Minut oli valittu mukaan Epo-kokeiluun huonon Hb:n vuoksi.  Munuaispotilaat ovat usein hyvin aneemisia ja tuolloin Epo tuli meille ensimmäistä kertaa käyttöön ja alku oli tosi tarkkaa. Ennen Epon pistämistä tehtiin kaikenlaisia kuntotestejä ja muita tutkimuksia. Ensimmäinen epoannos pistettiin heinäkuun 10. päivä ja siitä alkaen muuttui minun elämäni kokonaan.  Alussa jouduin odottamaan joka pistoksen jälkeen 4 tuntia dialyysin jälkeen, vähitellen odotusaika lyheni yhteen tuntiin. Mitään sivuvaikutuksia ei ilmennyt ja kuukauden päästä pystyin jo lähtemään suoraan kotiin. Kuntoni nousi heti kun Hb alkoi nousta. Aikaisemmin olin vuosia tiputtanut punasoluja noin neljä pussia kuussa, kaksi pussia peräkkäisinä dialyysikertoina kahden viikon välein. Silti hemoglobiini oli huono, seilasi siinä 60-80 väliä. Epolla Hb alkoi nousemaan ja olo parani sen myötä. Epo-kokeilu alkoi kesäkuussa ja heinäkuun 6. päivä lukee kalenterissa," Hb83, olen elämäni kunnossa!"  Tuosta tajuaa mitä se ennen oli. Hb nousi kyllä edelleen mutta dialyysipotilaille sitä ei kovin korkealle voitu nostaakaan ettei veri hyydy koneessa kiertäessä. Kuitenkin, elokuun 5. on Hb ollut jo 108, siis olin todella elämäni kunnossa. Parin viikon päästä tuosta arvo oli jo 112, varmaan eka kertaa sairastumisen jälkeen noin korkealla. Elokuun viimeinen päivä Hb oli 136 ja sen jälkeen epoa ei enää niin paljon pistettykään.  Koko ajan kävin tutkimuksissa ja vointiani tarkkailtiin ja kuntoni paranemisesta tehtiin testejä. Toinenkin potilas aloitti Epon samaan aikaan kanssani ja hänelle oli yksi lääkäri sanonut kun testaus alkoi, että et saa sitten kuolla tämän aikana. Valitettavasti tuo ystäväni kuoli kokeilun aikana.

Syksyllä aloitin työt dialyysien välipäivinä Suomen Gallupilla. Tein samantyylistä liikennelaskentaa kuin olin tehnyt aikaisemminkin, nyt hommasta vastasi Gallup. Tein innoissani hommia välillä myös dialyysipäinä aamusta alkaen ja menin sieltä suoraan dialyysiin ja sitten taas seuraavana aamuna koko päiväksi töihin jne. Tein välipäivät yleensä 9 tuntista päivää ja dialyysipäivät 7 tuntia ennen kuin menin hoitoon. Joskus työpäivä alkoi niin, että minun piti olla jo Espoossa bussilla 5.25 aamulla. Aamuyöllä alkaviin vuoroihin Gallup hoiti kuljetuksen koska paikalle ei muuten olisi päässyt kuin taksilla. Joskus tein töitä viimeiseen bussivuoroon saakka ja olin kotona vasta joskus aamuyöllä. Ihmeesti olen tuolloin jaksanut. Välillä olen pitänyt muutaman päivän lomaa ja taas töihin, tienasin matkarahoja.

Marraskuussa lensin ystäväni kanssa Kanarialle viikon lomalle aika lähelle sitä paikkaa missä olin ollut aikaisemminkin. Dialyysit oli samassa paikassa kuin ennenkin mutta nyt otin mukaan omat neulat ja steriilit hanskat ja kaikki sujui ongelmitta. Meillä oli auto vuokrattuna ja liikuimme ympäri ja kiersimme melkein koko saaren. Jonakin yönä kävimme yöuinnilla farkut jalassa ja kostean sään vuoksi farkut kuivuivat vasta kotona kunnolla. Matka piristi ja oli hauska liikkua enemmän ja nähdä tavallista saarella asuvien elämää eikä vain turistikylää. Dialyysiasemalla oli töissä yksi ruotsalainen hoitaja ja hänen kanssaan pystyin vähän puhumaan sekä ruotsia että englantia kun en vielä ollut aloittanut espanjankielen opiskeluja.



Malminkartanon dialyysiyksikkö, lääkärini minua tervehtimässä.