2196451.jpg

Vuosituhannen vaihtuminen meni kotona poikaystävän, vai pitäisköhän sanoa sulhasen  kanssa ihan tavalliseen tahtiin. Päätettiin pitkinä yön keskusteluina jo edellisen vuosituhannen puolella, että erotaan kaikessa sovinnossa kun ei oikein osattu yhdessäkään elää. Rakkautta riitti mutta yhdessäolo ei vaan onnistunut - tai ei osattu elää yhdessä. Vuoden alkupäivinä pakattiin sulhasen tavaroita ja päätettiin katsoa elämää hetken yksin. Olimme kokonaan erossa aika pitkään, kokonaisen viikon, tosin sinä aikanakin muutama puhelu tuli puhuttua. Elämä jatkui ennallaan, erosta huolimatta ja vähitellen toisen tavarat alkoivat taas unohtua asuntooni.

Jatkoin opiskeluja kuten ennenkin. Jalat olivat nyt kunnossa mutta ihmettelin kun kävellessä hengästyin hyvin helposti, minusta vähän liiankin nopeasti. Valitin siitä lääkärille tavallisella kontrollikäynnilläni mutta ei siihen kukaan ihmeempää huomiota kiinnittänyt enkä saanut lähetettä lisätutkimuksiin, tuskin silloin niihin itsekään kovin innoissani halusin.  Jatkoin tuntien pitämistä terveydenhoito-oppilaitoksissa ja kotona lueskelin. Olin saanut päähäni idean, että kirjoitan jo sen vuoden syksyllä kaikki aineet ja yritin suorittaa kursseja alta pois. Suomeen valittiin helmikuun alussa ensimmäinen naispresidentti!

Maaliskuussa yhden pitkän viikonlopun sain pitää vierainani meidän yhteisiä virolaisia, Tartosta tulleita ystäviä ja viikonloppu meni mukavasti kaupunkia kierrellessä ja paikkoja näyttäen. Sovimme, että seuraavan kerran he tulevat kesällä ja mennään sitten yhdessä Suomenlinnaan. Valitettavasti sitä kesää ei ole vielä tullut että me yhdessä olisimme menneet sinne.

Keväällä olin mukana ABI-infossa ja laskin kurssejani niin, että voin kirjoittaa syksyllä. Lääkärit passittivat minut ihotaudeille muutamien luomien poistoon. Elinsiirtopotilaiden syömät hyljinnänestolääkkeet saattavat aiheuttaa ihosyöpää ja tummia luomia poistettiin ihan vaan varmuuden vuoksi. Samoihin aikoihin keväällä nautin jo lämmittävästä auringosta ja ihmettelin mikä minua oikein mahtaa näin kamalasti ahdistaa liikkuessa. Kalenterissa on tuosta vuodesta lähtien usein mainintoja, mikä  ahdistaa ja miksi hengästyn näin helposti. Huhtikuussa tutkittiin keuhkot ja sydän pintapuolisesti, mitään vikaa ei löytynyt mutta oireet jatkuivat.

Yksi pitkäaikainen ystäväni kuoli. Olin tutustunut häneen jo nuorena, vuosia ennen kuin kumpikaan meistä sairastui. Seuraavaksi tavattiinkin dialyysiosastolla, suuri hämmästys meille molemmille. Hän kulki pitkän tien, vuosia dialyysissä, pari munuaissiirtoa ja lopuksi syöpä vei tämän urhean ja energisen naisen. Olin hautajaisissa, itketti. Elämä tuntui niin epäoikeudenmukaiselta.

Äitienpäivänä soitin äidilleni ja hän ei oikein löytänyt sanoja kun yritimme jutella. Olimme sopineet, että menemme yhdessä leffaan, eli vien hänet äitienpäivänä syömään ja elokuviin. Puhelun lopetettuamme soitin veljelleni joka asui siihen aikaan lähempänä äitiäni ja pyysin hänet menemään paikalle, kaikki ei ollut kunnossa.  Veli vei äitini sairaalaan, hänellä oli ollut aivoverenvuoto. Illemmalla menimme kaikki sairaalaan häntä katsomaan. Sairaala vaihtui välillä pariinkin otteeseen mutta äitini joutui yhteensä olemaan sairaalassa 6 viikkoa. Onneksi hän kuntoutui tuosta tapahtumasta kokonaan.

Samaan aikaan keväällä sulhasen kotona asui hänen muunmaalaisia ystäviään jotka olivat tulleet jostakin toisesta maasta Suomeen lomalle. Sulhanen oli välillä meillä, välillä kotonaan ja aloin ihmetellä kun hän ei nukkunut kunnolla öisin. Hän saattoi istua koko yön tai sitten pyöri sängyssä saamatta unen päästä kiinni. Hän alkoi olla niin väsynyt, että mistään ei enää näyttänyt tulevan mitään. Hän meni lääkäriin ja jäi saman tien tutkimuksiin osastolle, miksi mies ei nuku - vai nukkuuko jos kunnon rohdoilla yritetään. Kuljin toukokuun loppupuolen koulusta suoraan toiseen sairaalaan ja sitten toiseen sairaalaan molempia potilaita katsomaan. Illalla yritin kotona lukea sen vähän minkä pystyin.

OPOn kanssa keskustellessa koululla huomasimme,  että minulta puuttuu yksi englanninkurssi niin, etten ehdi kirjoittaa englantia seuraavana syksynä. Oli pakko jättää se kevääksi mutta päätin kirjoittaa muut aineet syksyllä kun olin niihin jo valmistautunut. Harmitti, olisin mieluummin kirjoittanut kaikki aineet kerralla samalla keskittymisellä mutta nyt en enää voinut tilanteelle mitään.

Touko-kesäkuun vaihteessa sairastuin flunssaan ja sain myös silmätulehduksen, ääni hävisi kokonaan muutamakssi päiväksi. Olimme varanneet matkan Saarenmaalle kesäkuun alkuun 4-6. päivä mutta sulhanen oli epävarma lähdöstään. Onneksi yksi tyttöystävävistäni innostui heti asiasta ja lähti mukaan matkalle niin ei rahat menneet hukkaan eikä minun tarvinnut yksin matkustaa. Matka oli nopea mutta piristävä pyörähdys Kuresaaressa, Muhun saarella ja vähän museoissa ja kaupoissa. Taisi mennä aika paljon aikaa vain nukkumiseenkin.



jatkuu....