Tässä on muutama päivä mennyt niin, etten ole postannut. On ollut pitkiä päiviä ja paljon tekemistä ja kun löysin vanhat kalenterit on niissä ollut niin paljon tutkimista että aika on mennyt kuin siivillä.

Olen lukemassa kalenteri-päiväkirjastani juuri vuotta 1981. Olen merkinnyt melkein aina dialyysipäivisin: "Dialyysi meni huonosti, verenpaineet laski, suonenvetoa, pahoinvointia, väsyttää, nukuin illalla pari tuntia tai nukuin koko illan tai kotona oksensin, huono olo jne." Poikkeuksen tekevät ne dialyysikerrat kun tiputin verta. Olin niin aneeminen tuohon aikaan että jouduin tiputtamaan punasoluja  pari kertaa kuukaudessa ja silloin tiputin kaksi pussia kerrallaan, peräkkäisinä dialyysikertoina. Niinä kertoina dialyysi meni hieman paremmin ja jaksoin jotain tehdäkin. Kalenterimerkinnät punasolujen tiputtamisen jälkeen noin viikon verran ovat mm:" tiskasin, pesin pyykkiä, kaupungilla, ostin vaatteita, kävin ystävällä ja sitä sun tätä."

Kävin keväällä lentäen mummolassa Savonlinnan lähellä ukkini synttäreillä ja tapasin siellä paljon sukulaisia. Olin Savonlinnan keskussairaalassa dialyysissä ja se on mennyt merkintöjen mukaan hyvin. Kesällä olin mökillä muutaman viikon ja koko sen ajan Savonlinnassa dialyysissä.

Kotonani on käynyt todella paljon vieraita. Joka viikko on merkintä joistakin kävijöistä, joskus on joka päivä joku käynyt. Olen silloin elänyt dialyysistä huolimatta hyvin seurallista elämää. Kirjoitin ja sain paljon kirjeitä, luin paljon ja tapasin ystäviä. Neuloin myös taas vaikka välillä oli ollut pitkä tauko etten ollut jaksanut tehdä mitään käsityötä.  Ystävien kyydissä kävimme milloin missäkin, ajelimme viikonloppuisin lähialueella ja vähän kauempanakin.

Veljeni perheeseen oli syntynyt pieni, suloinen poika. Hänestä kirjoitan paljon, hoidin häntä ja joka kerta kun pikkuisen näin oli tekstinä sen päivän kohdalla; ihana, suloinen, hän on ihana, kulta, söpö.

Olin kesällä ystävän kanssa viikonlopun Kankaanpäässä, sikäläisten ystävien luona vierailulla. Syksyllä kävin Munuaisliiton ihmisten kanssa Turussa ja tutustuimme sen kaupungin nähtävyyksiin.

Alkuvuodesta olin kuumeillut ja olin sairaalassakin viikon kun kramppasin dialyysissä. Kramppaamisiin saattoi vaikuttaa se, että ennen oli dialyysikoneet nk asetaattikoneita. Ulkoneste joka niissä kiersi, sisälsi jotain sellaista että monet sen aikaiset potilaat kramppasivat. Saimme myöhemmin, kahdeksankymmenluvun alkupuolella uudenlaiset dialyysikoneet ja myös ulkonesteet uudistuivat, niissä oli myös suurempi natriumpitoisuus. Se auttoi potilaita voimaan hoidon aikana paremmin. Minä muutin 1985 omaan asuntoon ja silloin muutin myös dialyysipaikkaa ja "pääsin" parempaan koneeseenkin. Jatkan siitä myöhemmin.



Kuva on kotidialyysistä missä hoidin itseni 1979-1985. Ei se aina noin hauskaa todellakaan ollut mutta nyt olikin kummini kylässä kuten raidoista takana näkee. Kerron joskus paremmasta kuvasta enemmän koneesta ja mitä siinä tapahtuu.