Vuoden 2oo3 keväällä jatkoin samoja kursseja kuin edellisenä syksynäkin. Kävimme piirustus- ja akvarellikurssin kanssa myös piirtämässä elävää mallia Taidehallissa kerran kuussa. Tammikuussa kävin yhden pastellimaalauksen intensiivikurssin. Jatkoin maalaamista luonnollisesti kotonakin. Lapset jatkoivat meillä oloaan noin kerran kuussa viikonloppuisin.Maaliskuussa kävin taideseuran monotypiakurssin yhtenä viikonloppuna ja innostuin tietysti siitäkin.

Miehen kanssa riitelimme, sovimme ja taas riitelimme. Kaksi taiteentekijää ei millään ollut mahtua saman katon alle ja jossakin vaiheessa etsin jo asuntoa sillä ajatuksella, että muutan muualle. Välillä meni hyvin, välillä paremmin ja sitten taas huonosti. Helmikuussa sovimme alustavasti, että ehkä meidän kuitenkin pitäisi asua erillämme. Jatkoin asunnon etsimistä. Vaikka puhuimme erosta, olimme silti ystäviä eikä kumpikaan meistä ajatellut, että eroaisimme niin, ettemme enää pitäisi yhteyttä. Mitään kolmatta pyörää ei ollut kummallakaan kuvioissa, halusimme vaan hiukan tilaa, molemmat. Jätimme asian avoimeksi ja jatkoimme elämää.

Jalkani olivat niin kipeät helmikuussa, etten päässyt jossakin vaiheessa kunnolla kävelemään. Kun liikuin Been kanssa ulkona, huomasin myös uuden ongelman. Ylämäkeä noustessa hengästymisen lisäksi tunsin kipua rinnassa joka sitten kyllä loppui kun hiljensin vauhtia tai pysähdyin hetkeksi. Kerroin kivusta lääkärille ja hän kuunteli ja sanoi, että tuskin se on vaarallista. Helmikuun 24. päivän kohdalla kalenterissa lukee vaan: 'Jalat kipeät, en jaksa mitään, voimat on loppu.'

Toukokuun alkupuolella laitoimme yhdessä eron vireille ja alkoi harkinta-aikamme, ollakko vai eikö olla. Toukokuun puolivälissä varasin kirpparipaikan viikoksi ja myin siellä ylimääräisiä tavaroita ja vaatteita, aika hyvin menivät kaupaksikin. Toukokuun 27. päivä olimme öljyvärikurssilaisten kanssa kevätretkellä Tallinnassa ja kiersimme siellä monia näyttelyitä, kävimme syömässä ja monet myös taidetarvikeostoksillakin. Oli hauska päivä! Samana päivänä illalla yksi ystäväni kertoi, että hänellä on tyhjänä rivitalokaksio minkä voisi vuokrata minulle. Parin päivän päästä kävimme katsomassa kaksiota ja ihastuin sen pihaan ja koko asuntoon.

Toukokuun alussa kävin yhden viikonloppukurssin missä maalattiin ulkona öljyväreillä meren rannalla. Kurssi oli tosi hyvä ja opin siellä paljon uutta. Kotona aloin pakkaamaan tavaroita. Mies löysi myös pienemmän asunnon ja kävimme yhdessä sitä katsomassa, hän alkoi myös pakata. Kesäkuun 14. päivä kävimme miehen kanssa yhdessä Tallinnassa taidetarvikeostoksilla ja muutenkin kaupunkia kiertämässä. Muutin omaan asuntooni kesäkuun 20. päivä ja mies muutti omaansa heinäkuun lopussa.

Istuin kesällä pihalla ja nautin suunnattomasti siitä, että sain oman kodin ja ikioman pihan. Laitoimme niin miehen kuin ystävienkin kanssa pihaa ja nautin kesästä ja sen kauneudesta. Erosta huolimatta näimme miehen kanssa melkein päivittäin ja meillä meni heti paremmin kun emme asuneet yhdessä.

Heinäkuun 6. päivä olimme kummipoikani häissä länsi-Suomessa. Eikä juhlat siihen loppuneet,  elokuun lopussa oli kummityttöni häät ja olimme myös siellä. Pidin puheen kummitytölle ja valitulleen. 

Olin huomannut rinnassani kummallisen kuivan, kutiavan läikän ihollani  ja heinäkuun lopussa kävin näyttämässä sitä lääkärille. Arvelin jo itse, että se saattaa olla basalioomaa, tyvisolusyöpää ja sitähän se olikin. Syömäni hyljinnänestolääkkeet saattavat altistaa ihosyövälle ja nyt sain kokea senkin. Elokuun 13. päivä basaliooma leikattiin ja samalla matkalla kävin katsomassa ystääni sairaalassa ihotaudeilla. Kävimme leikkauksen, mikä tehtiin paikallispuudutuksella, jälkeen vielä kahvilla sairaalan kahviossa. Minusta leikkaus tuntui pikkujutulta vaikka monet muut luulivat sitä isommaksikin asiaksi kun kyseessä oli kuitenkin syöpä.  Leikkaus oli kuitenkin pieni ja olin ollut paljon suuremmissakin operaatioissa niin minusta se oli aika vähäpätöinen juttu. Onneksi siitä ei tullut mitään jälkiseurauksia ainakaan silloin.

Lapset olivat meillä kuten ennenkin. Elokuun lopussa kävimme yhtenä lauantaina heidän kanssaan päivän matkalla Särkänniemessä.  Syyskuussa aloittelin taas taideopintoja, tällä kertaa keramiikkaa ja öljyvärimaalausta viikottain. Kotona innostuin tauon jälkeen maalaamaan kortteja ja joitakin taulujakin.

Lokakuussa sain ystäväni perheineen vieraaksi muutamaksi päiväksi. Kiertelimme kaupungilla ja kirppareilla, kävimme miehen kotona ja hän oli myös meillä ystävän perhettä moikkaamassa. Ystävät menivät risteilylle ja sieltä suoraan kotiin. Lokakuussa olin yhden viikonlopun Eija Isojärven  paperintekokurssilla. Innostuin siitä niin, että seuraavat viikot saunan lauteet olivatkin paperinkuivaustelineitä. Tein monta viikkoa paperia myös kotona. Hauskaa hommaa! Lokakuun toiseksi  viimeinen päivä kaaduin alamäessä Been kanssa lenkkeillessä ja mursin kylkiluuni. Soitin miehen minua hakemaan ja yön yli yritin nukkua vaikka kipu oli tosi paha ja oli vaikea hengittää. Seuraavana aamuna menin lääkärille ja kuvista todettiin kylkiluun murtuma. Lepäilin muutaman päivän ja söin vahvoja särkylääkkeitä ja niiden vaikutuksesta taas oksensin. Yritin pärjätä sen jälkeen ilman lääkkeitä mutta pari viikkoa olin aika kipeä.

Marraskuun alussa vein muutaman tauluni yhteisnäyttelyyn yhteen galleriaan ja jouduin sinne myös hommiin. En pystynyt ripustamaan kun en saanut murtumapuolelta nostettua edes kättä ylös. Kirjoittelin sitten listaa töistä ja tein mitä pystyin. Tuona syksynä lainatyttö sai käydä meillä ollessaan ratsastamassa läheisillä talleilla ja hän nautti siitä kovasti. Ottopojan ja Been kanssa olimme usein katsomassa ja kannustamassa. 

Marraskuussa hain opiskelemaan seuraavan vuoden alussa alkavaan taidekoulutukseen ja kävin siitä kertovassa infotilaisuudessa.  Joulukuun alussa  olin haastattelussa ja pyrkimässä kouluun sekä vein töitäni raadille näytille. Ennen joulua sain tietää päässeeni opiskelemaan, kivaa! Joulukuuun alkupuolella kävin myös sydänperfuusio-tutkimuksessa. Sain tulokset eikä mitään vikaa löytynyt. Lääkärini oli sitä mieltä, ettei minun ikäiselläni naisella voisi olla mitään sydänongelmia ja kehitti kipuihin vaikka minkälaisia muita sairauksia. Lääkäri painoi kovaa rintalastaani kädellään ja kysyi sattuuko. Tottakai se sattui kun mies kovaa painoi ja siitä hän sai syyn uskotella (itselleen), että minulla on joku sairaus rintalastassa mikä aiheuttaa kipua.  Silti minulla oli tuntemuksia aina kun rasitin itseäni, kävelin ylämäkeä tai kävelin liian kovaa  ja kun kannoin jotain painavaa. Kävin myös fysiatrilla jalkakipujeni takia. Hänen reseptinsä oli: 'osta kunnolliset(ja kalliit) kengät!'. Ärsytti koko homma. Ostin kyllä ne kalliit ja kunnolliset kengät.

Been isän perhe kävi meillä syksyllä ja trimmasivat vähän Been turkkia. Rastat olivat alkaneet kasvaa ja olivat aika paljon takussa, neuvoivat miten niitä on paras aukoa ja laittaa. Bee alkoi näyttää nuorelta pulilta eikä enää vauvalta.

Joulun vietimme osittain suvun kanssa yhdessä, osittain miehen kanssa meillä.

 

jatkuu...