Vuonna 2001 tapahtui paljon. Tammikuun alussa kävimme risteilyllä ja ostoksilla sulhasen kanss Viron puolella.  Aloitin  tammikuussa puuttuvia englanninkursseja ja abikurssia, ihmettelin kun motivaatio lukemiseen oli kokonaan kadonnut.  Ei vaan enää innostanut yhtään. Koko opiskelu oli yhtä pakkopullaa.

Penkkareiden aikaan kävin koululla ja katsoimme abien lähdön muutamien muiden jo vanhempien opiskelijoiden kanssa. Meidän aikuislukiosta vain osa opiskelijoista hyppäsi  kuorma-auton lavalla ja meni kiertämään kaupunkia. Englannin kuuntelu meni huonosti, oli minulle todellinen rimanalitus. Koko kevään ajan etsimme sulhasen kanssa yhteistä, isompaa asuntoa ja kävimme katsomassa aika monta meille enemmän ja vähemmän sopivaa kotia.  Maaliskuussa juhlimme sitä kun olimme olleet kaksi vuotta kihloissa.  21. maaliskuuta kirjoitin englannin ja olo oli sen jälkeen todella helpottunut. En ollut jaksanut enää lukea oikeastaan yhtään ja kirjoitukset meni ihan omalla painollaan. Maaliskuun loppupäivinä kävin rehtorin kanssa juttelemassa ja sain tietää että pääsin läpi! Yksi tavoite oli saavutettu!

Luen nyt kalenterista, että olen kirjoittanut melkein joka päivälle että väsyttää, ahdistaa, en jaksa mitään jne. Helmikuussa sairastin kovan flunssan enkä tuntenut olevani ihan kunnossa koko talven aikana. Maaliskuussakin kuumeilin. Huhtikuun loppupuolella meille soitettiin yhdestä isosta asunnosta jota lähdettiin katsomaan ja päätettiin heti ottaa se vaikka asunto olikin nk väärällä alueella. Pohjapiirustus oli hyvä ja tilaa oli juuri meidän tarpeisiin sopivasti.

Toukokuussa menimme sulhasen kanssa Kuopioon viikoksi kylpylään potilasjärjestöni matkalle. Saimme levätä ja uida, nautittiin kevään lämpenevistä säistä ja hyvästä ruuasta , seurasta ja luonnosta. Lainasimme fillarit ja poljimme lähiseudulla katselemassa kaupunkia. Menimme suoraan Kuopiosta junalla Iisalmeen ystäväni luokse  ja sieltä parin päivän jälkeen kotiin.  Heti kotiin tultua sain lopulliset YO-tulokset ja kävimme uudessa kodissamme siivoamassa ja suunnittelemassa sinne pieniä muutoksia ja tapetointeja remonttimiehen kanssa.  Sen jälkeen  päivät meni tavaroita pakaten ja muutimme 26. toukokuuta uuteen asuntoon. Juhlimme kesäkuun 1.pv lakkiaisia yliopiston suuressa juhlasalissa koska koulultamme oli niin paljon kirjoittajia. Minulle lakkiaisten juhliminen oli siinä  ja kotona  purimme tavaroita laatikoista ja yritimme kotiutua uuteen kotiin. Seuraavana päivänä olin veljeni pojan lakkiaisissa ja siellä tapasin jonkin verran sukulaisia ja sain itsekin onnitteluja.

Meidät oli valittu tukiperheeksi jo aikaisemmin keväällä ja pienet lapset, lainatyttö ja ottopoika tulivat eka kertaa meille uuteen kotiin. Kävimme lasten kanssa leffassa ja tutustuimme yhdessä lähiympäristöön.

14. kesäkuuta menimme 'salaa' naimisiin. Kerroimme asiasta ainoastaan samaan aikaan kirjoittaneelle veljeni pojalle ja yhdelle ystävälle jotka tulivat todistamaan kun meidät vihittiin maistraatissa. Kävimme yhdessä todistajien kanssa syömässä kaupungilla ja sen jälkeen palasimme kotiin ja aloimme laittaa tauluja seinille ja järjestellä viimeisiä tavaroita. Vähitellen soittelimme perheenjäsenille ja kavereille että siviilisäätymme on muuttunut.

Kesällä meillä kävi paljon vieraita, kaverit ja sukulaiset kävivät myös ohikulkiessaan pistäytymässä. Heinäkuussa kävin yhden muutaman päivän kestävän maalauskurssin ja se  innosti minut uudestaan aloittamaan tämän vanhan harrastuksen. Maalasin satoja kortteja kesän aikana ja muutenkin innostuin niin, että minut löysi niihin aikoihin melkein aina kotona maalaamasta. Surullisiakin asioita tapahtui, äidilläni oli pieni aivoverenvuoto ja hän oli sairaalassa joitakin viikkoja kesällä. Hoitolapset olivat meillä kesän aikana pidempiäkin aikoja kun vain viikonlopun. Se oli hauskaa! Kävimme saarissa Helsingin edustalla ja tutustuimme lähistön ihaniin kallioihin ja metsiin. Elokuun alkupuolella kävimme lasten kanssa Puuhamaassa.

Elokuun puolivälissä lensimme nk häämatkalle Varnaan ja olimme pari viikkoa Bulgariassa lomalla. Matka selvensi, ainakin minulle,  monin tavoin yhteistä tulevaisuuttamme. Liikuimme jonkin verran hotellimme lähiympäristössä ja kävimme muutaman kerran lähikaupungeissa ostoksilla ja tutustumassa paikkoihin.

Tämän vuoden syyskuun 11. päivä on jäänyt koko maailman tietoon järkyttävien tapahtumien takia Yhdysvalloissa.  Se ja muutama seuraava päivä meni televisiota tuijotellen ja internetistä tietoa hakien. Mielen täytti epäusko, voiko tälläista todellakin tapahtua.

Aloitin syyskuun alussa opiskelut muutamalla taidekurssilla ja olin innoissani. Tarkoitus oli pyrkiä opiskelemaan seuraavana talvena alkavaan taidekoulutukseen. Syyskuun loppupuolella kävimme miehen kanssa Tartossa pikavierailulla. Matka oli tosi mukava.

Kesän ja syksyn aikana hoitolapset olivat meillä ainakin kerran kuussa viikonlopun, joskus pidempäänkin. Nautin lasten kanssa puuhailemisesta ja kiertelimme paljon myös lähiseudulla tapahtumissa, näyttelyissä ja kävimme leffassa ja ulkona syömässä ja teimme aina jotain hauskaa lasten meillä ollessa. Hoidin myös lapsia heidän kotonaan välillä kun lasten äiti joutui olemaan silloin tällöin yöt töissä.

Marraskuussa tutkittiin polvia ja nilkkojani mitkä olivat olleet aika kipeänä jo pidemmän aikaa.  Oikeassa nilkassa oli lääkärin mukaan nivelside venähnyt ja polvessa 'rusto hapsottunut'. Itse olin sitä mieltä, että sama sairaus mikä oli aikaisemmin vienyt jo lonkkani, osteonekroosi, oli nyt polvessa ja nilkoissakin. Lääkäri myönsi, että se saattaa olla mahdollista. Jalkani olivat kipeät koko talven ja kipu alkoi jo haitata liikkumista.

Joulun aikaan olimme aatonaattona viettämässä yhteistä joulua suvun kanssa ja meillä oli tapaninpäivänä vieraita syömässä. Laitoimme kerrankin melkein kunnon jouluaterian, toki lihan lisäksi oli tarjolla myös paljon kalaa mistä molemmat miehen kanssa pidämme.

 

 

jatkuu...