1690581.jpg

Vuoden 1999 alussa opettelin kävelemään ulkona. 8. tammikuuta on kalenterissa merkintä: "Ulkona kävelemässä pari kertaa noin 100m matka ja olin aivan poikki."  Vähitellen aloin liikkumaan ilman keppejä, tammikuun loppupuolella  jätin kyynärsauvat kokonaan pois. Tuntui hienolta käydä kaupungilla kun pystyin kävelemään kaupoissa ja vähän muutenkin. Tosin matkat olivat lyhyitä mutta ihanaa oli päästä kävelemään ilman kipua.

 Tammikuun 29. päivä on kalenterissa merkintä, että imuroin ensimäisen kerran siinä asunnossa, olin kuitenkin asunut siinä jo vapusta lähtien mutta siihen asti ystävät olivat siivonneet. Tammikuussa kävin muutaman kerran myös pitämässä tunteja tuleville sairaanhoitajille ja ja niitä hommia oli aika usein pitkin kevättä.

Maaliskuun 17. päivä menimme poikaystävän kanssa kihloihin. Kun aikoinaan tapasimme, hän sanoi toisella tapaamiskerralla, että "me mennään vielä naimisiin". Silloin juttu  lähinnä huvitti mutta nyt mentiin ainakin kihloihin. Kihlajaisia juhlittiin kotona niin, että sulhanen teki ruokaa ja syötiin hyvin.

Toukokuussa olin 10 päivää Munuais-ja Maksaliiton järjestämällä kuntoutuskurssilla eräässä kylpylässä. Kurssilla oli hauska tutustua muihin elinsiirron saaneisiin ja kuulla monenlaisia elämäntarinoita. Ohjelma oli tiivis, joka päivä oli luentoja ja paljon erilaista liikkumista ja urheilua. Kuntoni oli vielä niin huono kaikkien leikkauksien jälkeen, että en aivan täysillä pysynyt  terveempien mukana mutta tein osani siinä missä pystyin. Voitin kuitenkin itseni monta kertaa ja innostuneena otin osaa kaikkeen mitä tehtäväksi annettin. Kussin parasta antia oli varmaan se vertaistuki mitä saatiin toisilta saman kokeneilta. Kylpylän uima-allas ja saunat tulivat myös tutuiksi noiden päivien aikana.

Heinäkuussa olimme lähes kaksi viikkoa mökillä. Poikaystävä on innokas kalastamaan ja söimme kalaa niin, että viimeisinä päivinä se ei enää maistunut kummallekaan vaikka molemmat pidämme kalaruuista. Koko loman ajan oli lämmintä ja tuli paljon uitua ja saunottua, vietimme oikein kunnon mökkiloman. Elokuun alussa matkustimme laivalla Tallinnaan ja siitä jatkoimme bussilla Tarttoon. Olimme viikon siellä  ja kiertelimme katselemassa ja risteilimme Ema-joella. Poikaystävän opiskelukaveri asui Tartossa ja hän opasti ja kuljetti meitä lähiseuduilla. Kaupoista mukaan lähti kilokaupalla lankaa ja muitakin tuliaisia, vähän vaatteitakin. Tartto on hieno kaupunki, sinne päätimme mennä vielä uudestaankin.

Syyskuun alussa aloitin  opiskelut pitkän  tauon jälkeen. Tuntui hyvältä taas tehdä jotain hyödyllistä ja opiskella uutta. Lokakuun alussa oli yksi viikonloppukurssi Polku-koulutusta. Oli taas antoisa ja mukava.

Syksyn mittaan etsimme meille sopivampaa, vähän isompaa kotia tai pidimme silmät auki jos sellainen sattuisi jostain löytymään. Kävimme katsomassa muutamaa asuntoa mutta mikään ei tuntunut ihan omalta.

Lokakuussa olin muutaman päivän kylpylässä kuntoutuskurssin jatkokurssilla. Tehtiin testejä ja mittailtiin miten paljon kunkin kunto on noussut edellisen kurssin jälkeen. Koska olin alkanut vasta sen jälkeen kunnnolla liikkumaan niin vointini oli huomattavasti kohentunut. Syksy meni opiskelujen parissa ja elämä alkoi normalisoitua.