Vuonna 1983 elämä jatkui suunnilleen kuten ennenkin. Kävin dialyysissä kolme kertaa viikossa ja välipäivisin sitten touhusin kaikkea muuta. Todellisuudessa en aina ollut niin kovin hyväkuntoinen kuin edellisestä postauksestani saattaisi luulla. Joskus välipäivätkin olivat yhtä tuskaa ja voimattomuutta. Olin aneeminen ja alle 80Hb:llä ei kovin paljon jaksa.

Ystäviä ja tuttujakin kävi minua katsomassa ja yleensä raahasin jokaisen joka vain siihen suostui, mukaan dialyysiinkin. Minusta oli hauskaa kun oli seuraa ja myös tärkeää, että ystäväni näkivät mitä dialyysissä tapahtuu. Myös terveydenhoitolaitoksista opiskelijoita kävi luonani ja kerroin heille dialyysipotilaan elämästä ja dialyysistä, selitin koneen toiminnoista yms. Muutamat opiskelijat tekivät lopputyön dialyysistä ja olin siinä potilaana mukana "asiantuntijana".  Minua pyydettiin noihin aikoihin kertomaan elämästäni ja dialyyseistä, elinsiirroista yms terveydenhoitoalan oppilaitoksiin ja sitä samaa hommaa teen vieläkin. Kerran serkkuni pyörtyi kun näki pistämisen ja kerran eräs opiskelija joutui lähtemään kesken pois koska ei kestänyt katsella. Mietin, onkohan hänen alanvalintansa ihan oikea.

Uskon, että ystävät olivat mukana elämässäni silloin kuten nytkin, koska olin itse aika aktiivinen. Ainoastaan silloin kun olin kaikkein huonoimmassa kunnossa en jaksanut pitää yhteyttä. Ne ystävistä, jotka asuivat muualla, tiesivät taas saavansa yöpymispaikan luonani ja aina oli aikaa myös kunnolla jutella ja vaihtaa kuulumisia. Oli paljon myös ystävien häitä ja jotkut saivat vauvoja. Itsekin matkustin aina kun pystyin ja kävin ystäviä katsomassa kauempanakin.

Helmikuussa kävimme veljeni ja äitini kanssa viikonlopun  mummolassa ja ajoin siellä enoni moottorikelkalla. Oli hienoa ajaa jäällä, lunta ja avaraa silmänkantamattomiin. Muutama päivä sen jälkeen menin laivalla Tukholmaan ja sieltä lensin Rönnebyhyn, etelä-Ruotsiin. Tätini oli mennyt aikoinaan naimisiin ruotsalaisen miehen kanssa ja olin heidän luonaan viikon verran. Olin pari dialyysiä Hässleholmissa. Eka kerralla veret hyytyivät koneeseen ja jouduin jättämään ne palauttamatta mutta muuten dialyysit meni kohtalaisen hyvin. Minusta oli turvallista mennä dialyysiin minne tahansa koska pistin itse neulat ja hoidin tarvittaessa koneenkin. Ruotsissa oli minulle tuttu kone joten siellä ei ollut mitään ongelmia. Kotiin päin matkustin samoin, lentäen Tukholmaan ja sieltä laivalla Helsinkiin. Kun pääsin kotiin, menin melkein suoraan taas dialyysiin kun oli ollut pari pitkää väliä matkalla ollessa. Matka piristi ja oli hauska tavata sukulaisia.

Keväällä, toukokuussa sairastin keuhkokuumeen ja sen aikana kävin Avolla dialyysissä ja sain lomaa koneen laittamisesta ja puhdistamisesta.

Kesä meni osittain mökillä, osittain kotona. Dialyysit Savonlinnassa menivät ihan hyvin, olin siellä yleensä iltavuorossa mikä sopi minulle hyvin. Kotona ollessa innostuin pyöräilystä ja ajoin aika pitkiäkin matkoja silloin kun kunto oli vähän parempi. Mökiltä käsin kävin tervehdimässä lapsuuden ystävää joka asui noin sadan kilometrin päässä, oli kiva nähdä kun edellisestä tapaamisesta oli kulunut aikaa lähes 20 vuotta.

Kävin kesällä myös yhden viikonlopun veljeni ja kaverin kanssa Forssassa. Siellä oli nuorten ja opiskelijoiden Löytöretki-tapahtuma ja veljeni oli siellä soittamassa, minä laulamassa. Olimme edellisenä syksynä olleet tekemässä levyä ja sama kokoonpano esiintyi tapahtumassa. Siellä oli myös piispa tuomassa tervehdystään ja puhumassa. Kun lauloimme niin yleisö innostui kovasti ja lauloimme muutaman ylimääräisen. Piispakin  innostui ja tuli mukaan laulamaan ja reunimmaisena laulajana jouduin piispan kainaloon. Pojat vitsailivat, että huomenna on iltalehdissä lööpit; piispa kaulailee tyttöjä nuortentapahtumassa. Elokuussa olin Savonlinnassa samantyylisessä tapahtumassa ja sielläkin lauloimme. Kävimme myös pikaisesti mummolassa ja mökillä bändiläisten kanssa vaikka asuimme hotellissa kaupungissa.

Jossakin vaiheessa olin kyllästynyt jatkuviin dialyyseihin mutta kun tiesin, että ainoa mahdollisuus päästä niistä pois olisi munuaissiirto ja kovat lääkitykset sivuvaikutuksineen, valinta oli selvä. Silti, syvällä sisimmässä, haaveilin ajasta ilman dialyysiä vaikka olinkin sopeutunut niihin hyvin.

jatkuu...