Vuosi 1991 alkoi rauhallisesti, tammikuun 21. päivä oli 2000. dialyysini. Leivoin dialyysiin mukaan pari rahka-suklaakääretorttua. Sain dialyysissä 10 tulppaania ja ihanan kinuskikakun ja syötävät jaettiin kaikkien potilaiden ja hoitajien kanssa. Samana päivänä oli yksi toimittaja tekemässä minusta juttua lehteen.

Maaliskuussa sain yhden uuden kummipojan kun serkkuni pyysi minua kummiksi. Toukokuun alussa olin käymässä Savossa ristiäisissä. Hoidin paljon veljeni poikia ja olin töissä samassa firmassa aktiivisemmin missä olin ennenkin työskennellyt.

Opiskelut aloitin vasta syksyllä. Jatkoin suunnilleen siitä mihin olin siirtoon joutuessani jäänyt. Koulussa oli mukavaa ja nautin lukemisesta ja siitä että sain tehdä jotain järkevää. Tutustuin uusiin ihmisiin koululla ja ystävystyinkin joidenkin kanssa. Kun muutin tähän asuntoon missä nyt asun, törmäsin lenkillä yhteen tuon ajan koulukaveriin. Emme olleet tavanneet lähes pariinkymmeneen vuoteen mutta nyt käymme koirien kanssa yhdessä lenkeillä ja asumme naapureina. Hauskaa.

Dialyysit sujuivat joskus ihan hyvin ja joskus oli ongelmia. Yleensä poistin nestettä vähän liikaa ja olo oli aina huono ja olin väsynyt dialyysin jälkeen. Verenpaineet oli alhaalla ja harvoin jaksoin tehdä mitään kovin kummallista enää hoidosta tultuani. Joskus otin koulussa kursseja niin, että jouduin menemään sinne dialyysin jälkeen ja nuokuin siellä kuuntelemassa. Jotenkin siitä vaan selvisin.

Jo keväällä mietimme ystävän kanssa mihin seuraavaksi matkustaisimme. Olin tutustunut dialyysissä yhteen saksalaiseen mieheen joka kertoi olevansa kevättalven aina Portugalissa dialyysissä. Miehellä on suomalainen vaimo ja tutustuin heihin kun olivat kesät Suomessa ja olimme miehen kanssa samoissa dialyysivuoroissa. Syksyn he olivat Saksassa. Sain Portugalin dialyysin puhelinnumeron ja tilasin sieltä dialyysit pariksi viikoksi elokuussa.

Olimme Algarvessa lomalla 15-29. elokuuta. Dialyysipaikkani oli hieno Centro de Hemodialise Portimaossa, ehkä reilun kymmenen kilometrin päässä hotellistamme. En ollut koskaan ennen ollut niin hienossa ja kauniissa paikassa hoidossa.  Autokuski haki minut aina tiettyyn aikaan sieltä mistä halusin ja toi myös takaisin hotellille tai mihin halusin dialyysin jälkeen. Samaan aikaan dialyysissä oli yksi ruotsalainen nainen ja saksalainen mies ja myös portugalilainen nainen joka oli itsekin lääkäri. Portugalilaisen naisen kanssa juttelin aika paljon, hän oli ollut jo yhdessä munuaissiirrossa eikä enää voitu siirtää uutta munuaista. Myöhemmin kuulin, että hän oli muutaman vuoden päästä tapaamisestamme kuollut. Paikalla oli myös klinikan lääkäri ja yksi hollantilainen hoitaja. Olin kuusi kertaa dialyysissä tuon loman aikana.

Liikuimme dialyysien välipäivinä aika paljon. Kerran kävimme Lissabonissa ja etsimme mm sellaisen puutarhan joka on "maan alla". Kiertelimme kaupunkia metrolla ja katselimme nähtävyyksiä. Pariin kertaan olimme Lagosin kaupungissa ja siellä viihdyimme niin hyvin että kerran missasimme viimeisen bussin ja tulimme hotellille vasta aamulla taksilla. Lagosin torilla oli paljon nuoria eri puolilta maapalloa kokoontunut yhteen. Juuri tuona yönä kun emme ehtineet bussiin, oli iso porukka koolla ja lauloimme parin kitaran säestyksellä kaikille tuttuja lauluja. Sieltä jäi mieleen kuinka hienosti soi Knocking in the heavens door- isolla porukalla. Jotkut kanadalaiset tytöt tekivät hiuksiin trensoja ja minäkin teetin kirjavan letin toiselle puolelle päätäni.

Etsimme käsiimme myös Praiya de Rochassa olevan iranilaisen pariskunnan kahvilan ja kävimme kertomassa heille terveisiä juuri tuolta saksalaissuomalaiselta pariskunnalta joilta olimme paikasta kuulleet. Kahvilasta tuli meille kantapaikka jossa kävimme juomassa jotain iltaisin. Minusta oli hienoa olla matkalla juuri siihen aikaan kun Portugalissa oli kuumaa ja aurinkoista. Pystyin matkoilla juomaankin vähän enemmän koska liikuin enemmän kuin Suomessa ja oli niin lämmin että hikoilen osan nesteestä pois.  Meren rannalta keräsin aika paljon simpukoita ja toin ne kotiin, tosin ne on jossakin muutossa vuosien mittaan jo  jääneet jonnekin.



Kaunis linnamainen dialyysipaikka. Talo oli silloin uusi ja kaikki sisälläkin oli viimeisen päälle hienosti laitettu.



Etelä-Portugalin hienot maisemat. Tuonne vuorelle minäkin ähkien ja puhkien kiipesin kunnes ylhäällä huomattiin, että turisteja varten sinne oli rakennettu toiselle puolelle hissi. Menin hissillä alas mutta ystäväni juoksi vuorelta alaskin.


jatkuu...